HelsinkiMissio tarjoaa virtuaalisen ystävänpäiväkonsertin, jossa esiintyy suomalaisten rakastama yhtye Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani.
– Halusimme järjestää virkistävän ja voimaannuttavan musiikkihetken korona-ajan keskelle. Lauluissa kuuluu kaiho ja toivo ja ne pohtivat elämän tärkeitä teemoja ystävyydestä yksinäisyyteen, kertoo HelsinkiMission yhteisöpalvelujen tapahtumakoordinaattori Inna Vintturi.
Enligt ungdomsbarometern 2020 oroar sig unga inte för att bli utan jobb utan för att välja fel bransch och hur de ska orka. Detta har ökat sedan ungdomsbarometern 2017 och därför diskuterar vi detta med den nyblivna kulturproducenten Joel Edström (@joeyedstrom) och krisarbetare Lina Kaivos från HelsingforsMission på Instagram tisdagen 16.2.2021.
Koronavuosi lisäsi nuorten yksinäisyyttä ja kasvatti avuntarvetta. HelsinkiMissiossa laajennettiin nuorten palvelutoimintaa ja uusia palvelumuotoja otettiin käyttöön. Vaikka tilanne oli poikkeuksellinen, nuoria pystyttiin auttamaan nopeasti ja yksilöllisesti.
Posti jatkaa yhteistyökumppaneidensa kanssa muistamisen teemaa, jossa tervehdyksiä kohdennetaan HelsinkiMissiolle, Rinnekodille ja SOS-Lapsikylälle. HelsinkiMissiolle osoitetut kortit jaetaan yksinäisille senioreille, nuorille ja lapsiperheille.
Ystävänpäiväkortit tulee postittaa viimeistään 31. tammikuuta Postille, joka toimittaa kortit kullekin järjestölle eteenpäin jaettavaksi. Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta.
Uusi Zekki-digityökalu kannustaa nuorta pohtimaan omaa hyvinvointia ja ohjaa matalan kynnyksen palveluihin. Zekki auttaa nuorta löytämään omaan elämäntilanteeseen sopivaa apua.
Miten puhut itsellesi? Annatko itsellesi anteeksi virheet ja keskeneräisyyden? Järjestämme livekeskustelun Instagramissa tiistaina 12.1.2021 klo 19 aiheesta ”Minä riitän – mitä on itsemyötätunto”. Tule mukaan kuuntelemaan ja kommentoimaan HelsinkiMission Instagram-tilille, @helsinkimissio.
HelsinkiMissio on sopinut yhteistyökumppanuudesta Alkon kanssa. Yhteistyöllä pyritään vähentämään yksinäisyyttä ja ennalta ehkäisemään yksinäisyydestä aiheutuvia alkoholihaittoja.
Yksinäisyyden kokemus tutkitusti altistaa haitalliselle alkoholinkäytölle. Tutkimuksen mukaan yli 20 prosenttia suomalaisista kokee yksinäisyyttä jossakin elämäntilanteessa ja 4 prosenttia kärsii pitkäaikaisesta yksinäisyydestä.
Hurdant är det att vara ung och ensam idag? HelsingforsMission ordnar tillsammans med Yles Instagram-kanal @yle1315 ett livesamtal på Instagram torsdag 15.12.2020 kl. 19.
Tilaamalla sähköisen uutiskirjeemme saat uusinta tietoa HelsinkiMission toiminnasta ja auttamistavoista. Voit milloin tahansa perua viestinnän.
Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.
On jotenkin liikuttavaakin, miten usein luomme yhteistä illuusiota siitä, ettemme juuri kompastele. Emme arkisissa asioissa, emmekä elämän tärkeissä tilanteissa. Hoituu pyykin lajittelu ja täydellinen ruskeakastike, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen, ruokaympyrässä ja aikatauluissa pysyminen sekä lista niin syntymäpäivävieraista kuin Hämähäkkimiehen vihollisista.
Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella. Puoliso ja ystävät ovat voineet nukkua pois, lapset ja lapsenlapset eivät kiireiltään ehdi kuunnella.
Vapaaehtoinen tukihenkilö voi lievittää vanhuksen yksinäisyyttä, tarjota läsnäoloa ja välittämistä. Tukihenkilö voi herättää unohtuneet tarinat henkiin, kuunnella ja antaa toiselle mahdollisuuden muistaa ja loistaa.
Tapaamisille varataan aika kalenterista etukäteen. Se tarkoittaa tutustumista, saatavilla olemista ja kuuntelemista. Tuttavuus voi syventyä ystävyydeksi yllättäen. Arvokkaaksi ja merkitykselliseksi molemmille.
Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.
Kaksitoista kuukautta sitten valmistauduimme tulevaan jouluun. Emme osanneet aavistaa, että keväällä jakaisimme yhteisen huolen huomisesta, kanssaihmisistä ja jopa maailman tilasta. Kokemus oli yhteinen. Se herätti yhteisen tahdon auttaa, olla osa ratkaisua.
Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?
Puhelin kilahtaa. Toiveikas uteliaisuus herää: kukahan siellä? Joku kurkottaa digitaalisia käsiään minua kohti ja haluaa luoda välillemme kontaktin, kenties rakentaa yhteyttäkin. Innostus lopahtaa, kun kilahdus onkin urheiluvaatejätti, joka haluaa myydä minulle retkeilyhousuja alehintaan. Tai puolituttu vuosien takaa osallistuu ehkä paikkakuntansa kirpparille. Tai somesivusto haluaa kertoa minulle, millaisia ovat vuoden 2020 koti ja hiustyylit. Toivoni latistuu lopullisesti sosiaalisen median tiedustellessa, haluaisinko tietää syntymäkuukauteni perusteella, mikä hedelmä olisin, jos olisin hedelmä, ja samalla se kertoo kaverini olevan banaani.
Stress och prestationsångest är något som så gott som alla känner av nu och då. Vi lever i ett samhälle som förväntar sig att du rör dig framåt i full fart hela tiden, och detta sätter hög press på individen i många delområden av livet.
I skolan eller i arbetslivet skall du göra så bra ifrån dig som möjligt, helst utan hjälp från andra. På fritiden skall du hinna umgås med kompisar, motionera och gärna ha någon hobby som balanserar ut det hela. Vi ska passa in i den samhälleliga normen och avvikanden blir sällan väl bemötta. För unga kan prestationskraven bli otroligt höga.
För en tid sedan läste jag en intressant artikel om den brittiske hjärnkirurgen Henry Marsch. Han berättade om sitt krävande jobb, sin fru, sitt samarbete med kolleger. Jag rev ut artikeln som pryddes av en stor bild av Marsh.
Urklippet låg vid min säng och varje morgon studerade jag hans ansikte, främst hans panna som var full av rynkor på längden och på tvären. Ett rutverk av rynkor som fortsatte ner mot munnen och halsen och som innehöll nyfikenhet, åldrande, karaktärsdrag. Ett sympatiskt och tilltalande erfaret ansikte.
Jag har fått en hyresgäst. Det är en kvinna med hög röst, bestämda åsikter, ivrig tv-tittare, anlag för narkolepsi (jag hittar henne ofta sovande på min säng), en person som skriver listor om de mest triviala saker. Uppenbarligen har hon dåligt minne och måste påminna sig själv om att äta, promenera, lyssna på nyheterna i radio.
Nu har hon försatt sig i verkligt trångmål som påverkar både hennes och mitt humör. Hon har köpt sig en ny dator, som om den gamla inte varit tillräckligt fin för henne. Det var den förstås inte heller, den krånglade och bråkade och hon lärde sig en massa svärord på kuppen.
Jag är besatt av en orosande som springer omkring i min kropp, klättrar på ryggraden, kittlar mig under fötterna, rör om i mitt huvud som om den var vispen i gröten. Jag har inte bjudit in den. Jag föddes med den.
Den vaknar före mig på morgonen. När jag vaknar sitter den på min bröstkorg, blockerar andningen och gnuggar händerna. ”Är det inte något du har glömt?” frågar den illvilligt. ”Hade du inte lovat någon att vakna i tid idag, så att ni skulle hinna träffas på stan? Eller var det på bio ni skulle gå? På en tidig föreställning? Om du skyndar dig riktigt ordentligt så kanske du hinner.”
Aiemmin neljästi vuodessa ilmestynyt HelsinkiMissio-lehti on uudistunut #Myötätuntouutisia-verkkolehdeksi. Lue verkkolehteä helsinkimissio.fi/myotatuntouutisia
