×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Ilmastoahdistusta on vaikea sanoittaa – ja se näkyy Nuorten kriisipisteellä

Saara Ahtola
16.03.2022

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä huoli on kuin virtahepo olohuoneessamme. Se on vaikeaksi koettu asia, joka vaikuttaa hyvinvointiimme taustalla. Ilmastoahdistus on yleinen ympäristöahdistuksen muoto, joka liittyy ilmastonmuutokseen ja sen uhkaaviin seurauksiin. Ilmastoahdistukseen liittyy paljon erilaisia vaikeaksi koettuja tunteita: esimerkiksi pelko, ristiriita, hämmennys, suru, lamaantuneisuus, häpeä, syyllisyys, ylivirittyneisyyden kokemus, toivottomuus sekä masentuneisuus.

Juuri julkaistun Nuorisobarometrin 2021 mukaan 76 % nuorista ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta. Sitran keväällä 2019 teettämän kyselyn mukaan 25 % suomalaisista tunnisti itsessään ilmastoahdistuksen oireita. Sama luku oli 15–30-vuotiaiden ikäryhmässä 33 %. Vuonna 2021 25 maan korkeakouluopiskelijoilla toteutettu tutkimus osoitti, että Suomessa ilmastoahdistuksella oli voimakkain yhteys nuorten mielenterveyteen. Tutkimukset kertovat, että moni meistä kantaa siis ilmastosta huolta.

"Juuri julkaistun Nuorisobarometrin 2021 mukaan 76 % nuorista ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta."

Ilmastoahdistuksen kanssa on liian helppo jäädä yksin

Tunteet aktivoituvat erityisesti tilanteissa, joissa asiat koskettavat meitä henkilökohtaisesti. Ilmastonmuutos seurauksineen koskettaa kaikkia maapallolla eläviä. Se on kuitenkin ilmiönä vaikeampi hahmottaa, kuin konkreettinen uhka tai menetys. Monelle arjen haasteiden kanssa painivalle se on hyvin abstrakti asia, jonka pohtimiseen eivät omat resurssit välttämättä riitä. Samalla ilmastonmuutokseen liittyy kauhukuvia valtavista tuhoista ja jopa ihmiselämän edellytyksien vakavasta heikkenemisestä maapallolla. On kovin inhimillistä, että tällaiset tulevaisuudenkuvat aiheuttavat huolta.

Ilmastonmuutokseen liittyy paljon ihmisiin kohdistuvaa muutospainetta, joka on omiaan herättämään ahdistusta sekä yksilöiden että yhteisöjen tasolla. Muutos ei ole usein helppoa. Puhe muutoksen tarpeesta osuu suoraan identiteettimme ja totuttuun tapaamme elää. Ei ihme siis, että se voi herättää myös ei-rakentavia tunteita ja tarvetta suojautua. Nuoret kokevat perinteisesti stressiä esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelusta tai lasten hankkimisesta, ja ilmastonmuutos tuo tähän vielä omat stressitekijänsä.

Ilmastoahdistus näkyy kuitenkin kriisityöntekijän vastaanotolla yllättävän vähän. Tutkimusten mukaan vähintään kolmasosa nuorista kokee ilmastoahdistusta, mutta kriisityössä se otetaan harvemmin suoraan puheeksi. Kriisityöntekijänä itseäni mietityttää, kuinka usein me ihmiset jäämme ilmastohuolen kanssa yksin tai ohitamme sen kokonaan. Moni vastaanotolle tuleva nuori kokee epämääräistä ahdistusta, jonka syytä on vaikea nimetä.

Haluan kannustaa kaikkia nuoria työssään kohtaavia antamaan tilaa ilmastotunteille ja tarvittaessa auttamaan nuoria ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden sanoittamisessa. Joskus yksittäiset arjen valinnatkin voivat aiheuttaa ilmastoahdistusta, jota nuori ei osaa nimetä. Kun nämä arjen valinnat toistuvat, ahdistuksen tunne voi kasvaa. Kannustan myös kaikkia nuorten kanssa työskenteleviä tutkimaan omaa suhdettaan ilmastonmuutokseen.

Yksilön vai yhteisön ongelma?

Ajoittain julkisessa keskustelussa ilmastoahdistus nähdään yksilön ongelmana. Yksilölliset tekijät voivat toki jollain tavalla olla vaikuttamassa tapaamme reagoida ilmastonmuutokseen. Ahdistuksen kokeminen ympäristömme tilasta on kuitenkin inhimillinen ja ymmärrettävä reaktio ja tärkeä viestintuoja siitä, että jotain täytyy tehdä.

Ilmastonmuutos on ennen kaikkea ihmisyhteisön ongelma. Yksilöiden kokemat ja toisilleen jakamat tunteet voivat parhaimmillaan toimia moottorina muutokselle. Nämä tunteet voivat saada meidät myös liittymään toistemme joukkoon muutosta tavoittelemaan. Nuorisobarometri 2021 kertookin, että 75 % nuorista kokee hyvää oloa kestävistä valinnoista. Me olemme tässä yhdessä, ja yhdessä myös muutos on mahdollinen.

Ilmastoahdistusta paljon tutkinut Panu Pihkala puhuu kahden tason näkökyvystä, joka on mielestäni oiva käsite ilmastoahdistuksen kanssa elämisen tarkasteluun. Siinä huomio kiinnittyy vaikeuksien ja haasteiden ohella elämässämme oleviin hyviin asioihin. Maailmaamme koettelevien globaalien kriisienkin keskellä meidän on tärkeä pitää huoli hyvinvoinnistamme ja kiinnittyä elämässämme olevaan hyvään.

Meillä on oikeus ongelmista huolimatta kokea iloa meille tärkeistä asioista. Edelleen saa unelmoida ja suunnitella tulevaa! Minulle voimaa ja merkityksen tunnetta tässä globaalien kriisien maailmassamme tuovat ihmissuhteet ja niissä tapahtuvat kohtaamiset, omien arvojen mukainen merkityksellinen työ ja yhteys meitä ympäröivään upeaan luontoon.

Mikä tuo sinun elämääsi iloa ja merkitystä? Mihin hyvään voit antaa tänään huomiosi kiinnittyä?

 

Lähteet:

Autere, Sanna. Kestävät elämäntavat auttavat ilmastoahdistukseen. 22.8.2019.

Pihkala, Panu; Sangervo Julia & Jylhä, Kirsi M. 2021. Nuorten ilmastoahdistus ja ympäristötunteet. Nuorisobarometri 2021.

Pihkala, Panu. Mieli maassa? Ympäristötunteet. 2019.

Saara Ahtola

kriisityöntekijä

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.08.2022 –
Hyvinvointijohtaja Hanna Kari ja vapaaehtoistoiminnan päällikkö Hanna Falk

Kolmevuotisen kehittämisprojektin aikana (2020−2022) olemme käärineet hihat HelsinkiMissiossa ja hioneet nuorten palveluitamme entistä selkeämmäksi ja vaikuttavammaksi kokonaisuudeksi.

15.08.2022 –
Anastasia Mantulina

Muistan elämäni ensimmäisen työhaastattelun, se oli HelsinkiMission toimistolla. Pärjäsin haastattelussa ja pääsin ensimmäistä kertaa feissaamaan.

05.07.2022 –
Tuuli Albekoglu

Pandemiarajoitusten purkautuessa, kun yhteiskunta yrittää taas saavuttaa jotain, mikä näyttäisi edes hieman normaalimmalta kuin viimeiset vuodet, moni havahtuu katsomaan elämäänsä. Miettimään, mitä tässä oikein tapahtui sillä aikaa, kun yritin vain selvitä?

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee häneen uskovaa aikuista vieläkin enemmän. Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

Näytä lisää ›