×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Kritiikkiä vai myötätuntoa – mikä auttaisi vaativaa mieltäni?

Kaisa Tanskanen
21.06.2021

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

”Blogitekstin on oltava todella hyvä. Siinä on oltava sopivasti asiaa helposti luettavassa muodossa. Tekstin pitää olla kaunista, soljuvaa ja kuvailevaa.”

Tämä ei ole lainaus blogikirjoittamisen oppaasta – eikä itse asiassa lainaus ensinkään, vaan yhteenvetoa mieleni täyttäneistä ajatuksista, kun ryhdyin suunnittelemaan tätä kirjoitusta. Vaativien ajatusten lisäksi kirjoittamiseen liittyi myös pelkoa: mitä jos epäonnistun ja tekstistä tulee huono? Mitä työkaverini ajattelisivat, saati läheiseni? Kriittinen mieleni jutteli minulle siitä, kuinka en oikeastaan osaa edes kirjoittaa ja luulen itsestäni liikoja. Mielessä eli myös toive: jos onnistun, voisinko tulla nähdyksi ja hyväksytyksi?

Mielensisäiset varjot pitenivät, vaatimukset lisääntyivät ja kynnys kirjoittamiseen kasvoi. Päätin lykätä aloitusta.

Jos ystäväni tai työkaverini olisi ollut samassa tilanteessa, olisin todennäköisesti suhtautunut hänen kipuiluunsa myötätunnolla, ymmärtäen hänen tuskansa ja rohkaissen häntä eteenpäin. Miksi en suhtautuisi itseeni samanlaisella lempeydellä?

Mitä tarvitsen juuri nyt?

Myötätunto tarkoittaa empaattista suhtautumista toisen tilannetta kohtaan sekä aktiivista toimimista kärsimyksen helpottamiseksi. Itsemyötätunto on tätä kaikkea kohdistettuna itseemme. Se on taito, jota jokainen meistä voi opetella ja jossa voimme harjoituksen myötä kehittyä.

Ensimmäinen askel kohti itsemyötätuntoa voisi olla pysähtyminen hankalana hetkenä ja kysyminen itseltä: mitä tarvitsisin juuri nyt helpottaakseni oloani?

Psykologian professori ja itsemyötätuntotutkija Kristin Neff sisällyttää itsemyötätuntoon kolme keskeistä elementtiä. Ensimmäinen näistä on ystävällisyys itseä kohtaan. Toinen on yhteenkuuluvuus ja ymmärrys siitä, että ihmisenä olemiseen liittyy kärsimystä ja epätäydellisyyttä – emme ole yksin näiden asioiden kanssa. Kolmantena elementtinä on tietoinen läsnäolo eli kyky tulla tietoiseksi itsessä tapahtuvista ajatuksista ja tuntemuksista näitä arvottamatta.

Itsemyötätunto ei suinkaan tarkoita houkutuksille antautumista, vaan sen tunnistamista, mikä on itselle hyväksi myös pitkällä tähtäimellä. Se on itsen puolella olemista, huolenpitoa ja rohkaisua, mutta myös puolustamista ja jämäkkyyttä. Se ei ole sama asia kuin itsesääli tai itsetunto, vaan pyrkimys ymmärtää ja auttaa itseä hankalassa tilanteessa.

Itsemyötätunto ei ole ihmelääke eikä korvaa muilta saatavaa myötätuntoa. Itsemyötätunto ei myöskään tarkoita sitä, että meidän pitäisi vain hyväksyä ympäristön kohtuuttomat vaatimukset ja niistä selviytyäksemme kehittää jatkuvasti armollisempaa suhdetta itseemme.

Itsemyötätunto voi vähentää ahdistusta

Hankalien tilanteiden edessä valitsemme helposti kritiikin ja vaativuuden. Saatamme jopa epäillä, ansaitsemmeko tulla kohdelluksi myötätuntoisesti.

Välillä itsen ruoskimisen tavat ovat niin tiukassa, ettemme halua kyseenalaistaa niitä. Meillä voi olla ajatus, että tarvitsemme kovia otteita tai että epäonnistumisen jälkeen meidän kuuluukin kuulla kunniamme. Saatamme pelätä, että ruoskimisesta luopuminen tekee meistä laiskoja ja saamattomia.

Tutkimukset puhuvat kuitenkin toista kieltä: itsemyötätunnon on todettu muun muassa vähentävän ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja vitkuttelutaipumusta. Sen on myös huomattu vaikuttavan myönteisesti ihmissuhteisiin ja helpottavan suhtautumista epäonnistumisiin.

Apua maksuttomasta oppaasta

HelsinkiMission Nuorten kriisipisteellä asiakkaiden kertomuksissa toistuvat riittämättömyyden kokemukset ja kohtuuttomat itseen kohdistuvat vaatimukset. Tähän huolestuttavaan ilmiöön vastaavat itsemyötätuntoa vahvistavat kuuden tapaamiskerran Minä riitän -ryhmämme. Ryhmien ohjaajana on ollut koskettavaa seurata, miten ryhmäläisten toisiinsa kohdistama hyväksyntä ja myötätunto parhaimmillaan sisäistyy lempeämmäksi suhteeksi itseen. Vertaistuella on uskomaton voima.

Vertaistuen lisäksi tiedolla, tehtävillä, harjoituksilla ja runoilla on ryhmissä tärkeä rooli. Tämän materiaalin olemme nyt koonneet yksiin kansiin. Minä riitän – opas itsemyötätuntoon sisältää tietoa ja tehtäviä muun muassa itsemyötätunnosta, itsekritiikistä, palautumisesta, arvoista, häpeästä ja muutoksesta.

Opas on vapaasti ladattavissa verkkosivuillamme suomeksi ja ruotsiksi. Oppaan harjoitukset ovat äänitteinä kuunneltavissa ja tekstiä rytmittävät Elina Salmisen kauniit runot. Opas toimii ryhmiemme materiaalina mutta on myös tarkoitettu hyödynnettäväksi meille kaikille, jotka haluamme pitää huolta myötätuntoisemmasta suhteesta itseemme. 

Entä miten kävi blogikirjoittamiseni? Kun olin aikani kipuillut aloittamisen kanssa, kysyin itseltäni, mikä auttaisi minua eteenpäin. Löysin mielestäni vastauksen: lempeys, realismi ja jämäkkyys. Kerroin itselleni, että tämä ei ole niin vakavaa, olen opettelemassa uutta taitoa ja saan hapuilla. Teksti ei ole mitta omalle arvolleni. Tämä on nyt tehtävä ja pärjään riittävän hyvin.

 

Lasken käteni olkapäälleni
ja sanon hyvin tehty!
Hyvin tehty sinä uskollinen ystäväni

Tänään en sormeile vaatimusteni listaa
En salli sieluani piinattavan

En edes seisahdu
toisten urotekojen äärelle
vertaamaan omaa kokoani
niiden korkeuteen tai syvyytee

En ole lyhyempi pidempi huonompi
parempi tyhmempi tai viisaampi kuin muut

Olen sopiva
ja tyytyväinen
kelvatessani itselleni
juuri näin.

 

Kesken – Elina Salminen

 

Minä riitän – opas itsemyötätuntoon

 
Katso myös:

Kaisa Tanskanen

kriisityöntekijä

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

Näytä lisää ›