×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Självmedkänsla i svåra stunder

Annika Aspegrén
21.06.2021

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen. Var finns dörren i rummet? Hur kommer jag ut? Hjärtat slår fort, väldigt fort, nästan som om hjärtat tänkte att det var en stor svart hingst som tänkte galoppera ut ur min bröstkorg. Nu är fingrarna alldeles kallsvettiga och den stickande känslan har förvandlats till en känsla av att hela handen domnar bort. Är mina fingrar, nej händer, fortfarande en del av min kropp? Tänk om jag dör! Tänk om jag dör just här, just nu!

Jag minns den första gången jag upplevde självmedkänsla. Jag var en ung gymnasie-elev på läkarmottagningen som hade fått akupunkturnålar i öronen. Doktorns varma och vänliga röst talade om för mig att jag var unik och att ingen var precis som jag i den här världen. Den vänliga kvinnan hjälpte mig att gå tillbaka till en plats i mitt minne, där jag hade varit trygg och där jag hade känt mig glad och lycklig. Jag fick berätta hur det såg ut på den platsen, vem som var med mig där, hur det doftade där och vad jag kände i den stunden.

Jag minns att den kloka kvinnan också bad mig att säga tröstande ord och meningar till mig själv och att jag fick komma på ett ”trygghetstecken” som jag kunde ta i bruk var som helst, för att själv kunna ta mig tillbaka till den trygga platsen åter och åter igen.

Behandla dig själv som en god vän

Självmedkänsla består av vänlighet gentemot sig själv, medveten närvaro och en uppfattning om en delad mänsklighet. Självmedkänsla är förmågan att kunna behandla sig själv med samma värme och vänlighet i en svår situation som man skulle behandla en anhörig eller en god vän. Det är förmågan att ta emot svåra känslor och acceptera dem i den stunden som de kommer, utan att överdriva känslorna eller förminska dem.

Självmedkänsla innefattar också förståelsen av en delad mänsklighet, förståelsen av att vi alla är sårbara, begår misstag och känner smärta och därmed är vi inte ensamma med vår upplevelse. Ofta missförstås självmedkänsla som lättja eller kravlöshet, men det är de facto en aktiv handling som kan hjälpa oss att uppnå ett önskat och definierat mål. Självmedkänsla har visat sig minska eller lindra på t.ex. skadlig självkritik, depression, ångest, stress och ätstörningar.

Hotsystemet och trygghetssystemet

När vi upplever t.ex. ångest- eller panikkänslor som i exemplet ovan, är det frågan om vårt hotsystem som aktiveras. Hotsystemets uppgift är och har alltid varit att trygga vår överlevnad och vi behöver kunna fly, slåss eller stelna till i situationer där t.ex. en björn kommer emot oss i skogen.

Ibland är faran eller björnen i skogen mer osynlig och kopplingen till faran kan kännas ologisk, t.ex. då vårt hotsystem har aktiverats av orostankar eller av skamkänslor. Självmedkänsla handlar alltså om att kunna känna igen när hotsystemet är aktivt och om att kunna identifiera och bli medveten om vad som i den svåra stunden aktiverar det egna trygghetssystemet.

Trygghetssystemet aktiveras till exempel av att vi fokuserar på andningen, kroppsställningen eller då vi övar på självmedkänsla. Trygghetssystemet kan också aktiveras av att en nära människa håller vår hand och behandlar oss med värme, av vila och sömn, av vår favoritmat eller av konst-, rörelse- eller kulturupplevelser. Ibland kan en bra bok, en film eller ett bad hjälpa oss att hitta vår trygghet. Trygghetssystemet kan också aktiveras i naturen eller tillsammans med ett husdjur.

Självmedkänsla och HelsingforsMission

På HelsingforsMissions Nuorten kriisipiste och Krisjouren för unga har man arbetat med självmedkänsla sedan år 2017, bland annat genom att utveckla Jag räcker till -grupper för unga vuxna. Grupperna lämpar sig för unga vuxna som känner att de lider av stress, ångest och otillräcklighetskänslor. Grupperna har ordnats på båda inhemska språken både som när- och distansgrupper och i dem får de unga vuxna bekanta sig med självmedkänsla genom teori, samtal och övningar samt dela den värdefulla insikten av att man inte är ensam med sina utmaningar.

Självmedkänsla genomsyrar också andra delar av arbetet inom organisationen. Under den här sommaren lanseras handboken Jag räcker till – en guide till självmedkänsla. I handboken kan man bekanta sig med självmedkänsla med hjälp av teori och skriftliga övningar samt med hjälp av ljudinspelningar.    

Du har rätt att få hjälp!

Så, vad skulle jag då säga till den yngre versionen av mig själv, gymnasie-eleven med ångest- och panikkänslor? Eller vad skulle jag säga till dig som läser det här och känner igen att du har liknande känslor och att du kunde gynnas av självmedkänsla?

Jag skulle säga att jag ser hur svårt du har det och att jag ser att du lider. Bemöta med värme och medkänsla. Du ska veta att du inte är ensam med dina svåra känslor. Ge inte upp! Kom ihåg att du har rätt att få hjälp. Du ska veta att du räcker till som du är. Och att just du är unik.

 

Jag räcker till – en guide till självmedkänsla

 
Se också:

Annika Aspegrén

krisarbetare

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.08.2022 –
Hyvinvointijohtaja Hanna Kari ja vapaaehtoistoiminnan päällikkö Hanna Falk

Kolmevuotisen kehittämisprojektin aikana (2020−2022) olemme käärineet hihat HelsinkiMissiossa ja hioneet nuorten palveluitamme entistä selkeämmäksi ja vaikuttavammaksi kokonaisuudeksi.

15.08.2022 –
Anastasia Mantulina

Muistan elämäni ensimmäisen työhaastattelun, se oli HelsinkiMission toimistolla. Pärjäsin haastattelussa ja pääsin ensimmäistä kertaa feissaamaan.

05.07.2022 –
Tuuli Albekoglu

Pandemiarajoitusten purkautuessa, kun yhteiskunta yrittää taas saavuttaa jotain, mikä näyttäisi edes hieman normaalimmalta kuin viimeiset vuodet, moni havahtuu katsomaan elämäänsä. Miettimään, mitä tässä oikein tapahtui sillä aikaa, kun yritin vain selvitä?

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee häneen uskovaa aikuista vieläkin enemmän. Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

Näytä lisää ›