×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Spektrin värit loistavat joka päivä kauneutta

Tuula Colliander
22.06.2021

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en tiedä asiasta tarpeeksi, mutta haluan oppia lisää. Tähän Pride-kuukausi tarjoaa meille kaikille loistavan mahdollisuuden. On tärkeää muistaa, että luulot eivät ole tiedon väärti − ja tässä viisaudessa on enemmän kuin tarpeeksi elinikäistä haastetta. Blogissani lähestyn Pride-viikkoa minulle ja HelsinkiMissiolle läheisten ja tärkeiden teemojen, eli yksinäisyyden ja yhdenvertaisuuden kautta.  

Yksinäisyyden edessä emme ole yhdenvertaisia

Yksinäisyyttä kokevat tutkimusten mukaan erityisesti ikääntyneet ja nuoret. Yksinäisyyden kokemus on yleisempää vähemmistöihin kuuluvien ihmisen kuin valtaväestön parissa. Yksinäisyys on ahdistava, yksilöllinen kokemus ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä, siitä ettei kukaan näe, välitä ja kuuntele. Kokemus siitä, että ei voi olla oma itsensä, jää ulkopuolelle ja näkymättömäksi, on murskaava. Jos ei ole ketään, jolle puhua, voi tunne olla kohtuuton kannettavaksi.

Yksinäisyys on aina haitallista. Tunne aiheuttaa kipua samoilla aivoalueilla kuin fyysinen kipu. Yksinäisyys vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja terveyteen, vaikka se ei ole sairaus. Yksinäisillä on kuitenkin yli kymmenkertainen riski sairastua ahdistuneisuuteen, masennukseen tai muihin mielenterveyden ongelmiin. Immuunipuolustus heikkenee, ja pitkään jatkuessaan yksinäisyys nostaa jopa aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä.

Ihminen tarvitsee ihmistä

Kokemus hyväksynnästä, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta ja siten mukaan kuulumisesta on ihmisen perustarve.  Sen täyttymättä jääminen on haitallista ja heikentää ihmisen hyvinvointia.

Yksinäisyydestä kärsivä jää vaille tärkeitä hyvinvoinnin rakennuspalikoita, joita ovat sosiaalinen tuki, turvallisuus, luottamus, solidaarisuus ja emotionaalinen osallisuus. Yksinäisyyden tunne viestii yhteenkuuluvuuden tarpeesta. Sen voi nähdä myös hälytysmerkkinä siitä, että tärkeä ihmissuhde on uhattuna tai ettemme ole tulleet nähdyksi ja kuulluksi haluamallamme tavalla sosiaalisissa suhteissa. Yksinäisyyden keskeltä voi olla erityisen vaikeaa ponnistaa ulos, kun jokaista sosiaalista tilannetta värittää kokemus ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta.

Yksinäisyyden kokemukseen liittyy usein ajatus, että siihen ei voi vaikuttaa, ja sen vuoksi asian kanssa jää helposti yksin. Asiasta puhuminen auttaa, vaikka se vaatii rohkeutta. Rohkeutta on myös pysähtyä kuuntelemaan myötätunnolla, vaikka toisen tarina olisi kovin erilainen kuin omani. Kohtaaminen lisää ymmärrystä ja kasvattaa luottamusta.

HelsinkiMissio tekee työtä, jotta kukaan ei jää yksin. Se on valtavan suuri visio, jonka täyttymiseen tarvitaan laajat joukot, jokainen kanssaihminen. Uskomme, että yhdessä yksinäisyys voitetaan. Toisen totuus ei välttämättä näy toiselle, mutta ihmisyys ja kokemus arvostuksesta tai sen puutteesta tuntuu jokaisessa meissä. Siksi haastamme jokaista pysähtymään, kuuntelemaan ja kohtaamaan myötätunnolla ja kunnioituksella toisen ihmisen.

Me tarjoamme matalan kynnyksen keskusteluapua nuorille, aikuisille ja senioreille. Yksinäisyystyössä autamme pääsemään ulos yksinäisyyden haitallisesta kehästä. Laaja toimintamme antaa paikkoja osallistua ja auttaa muita. Vapaaehtoiset tukihenkilömme ovat nuorten, lapsiperheiden ja senioreitten tukena, ilona ja turvana arjen pyörteissä. Lupauksemme on kohdata ihminen ihmisenä myötätunnolla, arvostavasti ja tasavertaisesti. Lupaus on suuri ja sen eteen on jokaisen tehtävä työtä niin yksilönä, vapaaehtoisena kuin työntekijänä.

Päästäkseen kauas on nähtävä lähelle

Suurikin visio voi toteutua, jos lähtee liikkeelle läheltä.  Kuuntelemalla ja yrittämällä ratkoa niitä ongelmia ja esteitä, joissa kunnioitus ja arvostus itseä ja toista kohtaan ei toteudu, niin yhteiskunnassa, työelämässä, koulussa ja opinnoissa kuin yksityisesti. Toivon niin ja sitoudun itse tekemään parhaani. HelsinkiMissiossa meidän on myös katsottava lähelle; työyhteisössämme se tarkoittaa rakenteitamme, ohjeitamme ja ohjelmiamme oman myös henkilöstömme suhteen.

Kevään ajan työryhmämme ovat tarkastelleet ja arvioineet yhdenvertaisuuden toteutumista työyhteisössämme. Elokuussa saamme kuulla, mitä muutoksia yhdenvertaisuusohjelmaamme tarvitaan.

Yhdenvertaisuussuunnitelmassa huomioidaan erityisesti se, miten työntekijän alkuperä, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto ja muut yhdenvertaisuus­laissa kielletyt erotteluperusteet vaikuttavat haitallisiin yksinäisyyden kokemuksiin työyhteisössä. Tämä on tärkeää, koska myös meillä työskentelee työntekijöitä ja vapaaehtoisia monista eri taustoista.

HelsinkiMissiossa tämä on tärkeämpää kuin logojen vaihtaminen sateenkaaren väreihin, mutta teemme myös sen. Siksi, että sekin on tärkeää. Siksi, että olemme yhdessä tiellä sanoista tekoihin. Siksi, että haluamme oppia. Siksi, että ihminen ja ihmisyys on arvokasta ja sitä on syytä juhlia ja kunnioittaa joka päivä spektrin kaikin värein. Yhdessä yksinäisyys voitetaan.

Tuula Colliander

toiminnanjohtaja

Seuraa Tuulaa Twitterissä

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Visa mer ›