×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Tarvitsemme rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa työelämän yksinäisyys

Hanna Koskenkangas
12.05.2021

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi. Tällä hetkellä Suomessa joka kolmas kärsii yksinäisyydestä. On siis selvää, että yksinäisyyttä koetaan myös työpaikoilla kautta maan.

Yksinäisyys työelämässä ei ole uusi ilmiö, mutta siitä keskusteleminen on uutta. Se on tullut näkyväksi osaksi työelämää viimeistään maailmanlaajuisen koronapandemian myötä, jolloin useat meistä ovat joutuneet sopeutumaan työntekoon yksin kotitoimistolta käsin. Työmatkat ovat poistuneet ja kauan odotettu digivapaus on vihdoin täällä. Työnantajat ovat myös saaneet huokaista helpotuksesta, sillä tutkimusten mukaan työntekijöiden tuottavuus on pysynyt hyvällä tasolla.

Samalla olemme menettäneet jotain merkityksellistä: matalan kynnyksen luonnolliset kohtaamiset työpaikoilla ovat kadonneet. Tästä johtuen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden lisääminen on noussut kaikkien vastuullisten työnantajien prioriteettilistan kärkeen. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että korona-aikana suomalaisten työhyvinvointi on vähentynyt ja yksinäisyyden kokemukset lisääntyneet. Etätyö on myös lisännyt kokemuksia sosiaalisesta ulossulkemisesta, ostrakismista. Se voi olla tahatonta etätyön virtuaalitodellisuuteen liittyvää huolimattomuutta, mutta valitettavan usein myös tahallista.

Yksinäisyyden merkitys kasvaa tulevaisuudessa

Jatkuvalla yksinäisyydellä on vakavia vaikutuksia terveydelle ja hyvinvoinnille. Se voi johtaa masennukseen ja arvottomuuden kokemukseen, mutta se sairastuttaa myös fyysisesti. Immuunipuolustus heikkenee, ja pitkään jatkuessaan yksinäisyys nostaa jopa aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä. On laskettu, että se on elimistölle yhtä haitallista kuin 15 savuketta päivässä. Työhyvinvoinnin näkökulmasta on selvää, että yksinäisyyden vähentäminen on työnantajien vastuulla, kun haluamme panostaa työntekijöiden työkykyyn ja -terveyteen.

Yksinäisyyden merkitys ja vaikutukset kasvavat tulevaisuudessa. Tähän vaikuttavat useat yleiset kehityskulut, kuten yksinasuvien ja ikääntyvien määrän kasvu, kiihtyvä kaupungistuminen sekä digitalisaation eteneminen. Vastaava trendi on nähtävillä muuallakin päin maailmaa. Korona-aika on lisännyt yksinäisyyttä entisestään, kun ihmisten kohtaamisia on voimakkaasti rajoitettu. Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta on kuvaillut tilannetta osuvasti sanomalla, että ”tämä ei ole enää ole vain koronakriisi, vaan yksinäisyys- ja mielenterveyskriisi”.       

Yksinäisyyden vähentäminen on vastuullisuutta

Miten ratkoa tätä kriisiä työyhteisöissä? Työnantajat tarvitsevat tässä poikkeuksellisessa tilanteessa muutosvalmiutta ja kykyä nähdä, että yksinäisyyden vähentämiseen on olemassa keinoja ja ratkaisuja. Nämä ratkaisut on vain saatava työelämän käyttöön, sillä yksinäisyyttä voidaan hillitä tehokkaasti ja siihen liittyvää leimaantumista vähentää.

HelsinkiMission Work to Belong -ohjelma auttaa työnantajia tunnistamaan ja lievittämään työelämän yksinäisyyttä ja sen haitallisia vaikutuksia terveydelle ja hyvinvoinnille. Ohjelman sertifikaatti myönnetään yrityksille, jotka sitoutuvat vähentämään yksinäisyyttä organisaation kaikilla tasoilla. Ohjelma pilotoidaan yhdessä Alkon ja Sanoman kanssa.

Yksinäisyyden vähentäminen työelämässä on yhteinen vastuullisuusasia, jonka äärelle jokaisen työnantajan on syytä pysähtyä. Viimeisen vuoden aikana erityisesti nuorten työntekijöiden hyvinvointi on heikentynyt ja työuupumiset ovat lisääntyneet. Tarvitsemme ripeitä ja kauaskantoisia toimia sellaisen työkulttuurin puolesta, jossa kukaan ei jää yksin.

Onko teidän työyhteisössänne valmiutta tunnistaa ja tunnustaa työelämässä esiintyvä yksinäisyys? Meillä HelsinkiMissiossa työskentelee yksinäisiä. Uskon, että teilläkin.      

 
Tutustu Work to Belong -ohjelmaan

Hanna Koskenkangas

konseptipäällikkö,
Work to Belong -ohjelma

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.08.2022 –
Hyvinvointijohtaja Hanna Kari ja vapaaehtoistoiminnan päällikkö Hanna Falk

Kolmevuotisen kehittämisprojektin aikana (2020−2022) olemme käärineet hihat HelsinkiMissiossa ja hioneet nuorten palveluitamme entistä selkeämmäksi ja vaikuttavammaksi kokonaisuudeksi.

15.08.2022 –
Anastasia Mantulina

Muistan elämäni ensimmäisen työhaastattelun, se oli HelsinkiMission toimistolla. Pärjäsin haastattelussa ja pääsin ensimmäistä kertaa feissaamaan.

05.07.2022 –
Tuuli Albekoglu

Pandemiarajoitusten purkautuessa, kun yhteiskunta yrittää taas saavuttaa jotain, mikä näyttäisi edes hieman normaalimmalta kuin viimeiset vuodet, moni havahtuu katsomaan elämäänsä. Miettimään, mitä tässä oikein tapahtui sillä aikaa, kun yritin vain selvitä?

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee häneen uskovaa aikuista vieläkin enemmän. Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

Näytä lisää ›