×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Vapaaehtoiseksi – mutta miksi?

Sophie Holm
21.01.2020

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

Suomalaiset ovat aktiivisia vapaaehtoistyön tekijöitä. Vapaaehtoistyö Suomessa 2018 -tutkimuksen mukaan 40 prosenttia suomalaisista osallistuu säännöllisesti vapaaehtoistyöhön.

Valtakunnallisten kartoitusten ansiosta tiedämme hyvin, millaiseen toimintaan suomalaiset osallistuvat ja miten osallistuminen jakaantuu ammattiryhmittäin. Vuonna 2018 kärjessä olivat vapaaehtoistoiminta lasten ja nuorten parissa sekä liikunnassa ja urheilussa. Tiedämme myös, että joka kolmas suomalainen haluaa tehdä vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän.

Yksi tärkeä asia jää kuitenkin pimentoon: miksi vapaaehtoistoimintaan osallistutaan? Ja miksi niin moni haluaisi tehdä sitä nykyistä enemmän?

Vapaaehtoistoiminnan puoleensavetävyys ei yllätä – sen hyödyt tunnetaan hyvin. Vapaaehtoiset kokevat esimerkiksi saavansa toiminnasta useita tärkeitä taitoja, joista on hyötyä myös omassa arjessa, työelämässä ja opinnoissa.

Toiminnasta saatu hyöty ei kuitenkaan aina vastaa alkuperäistä syytä lähteä mukaan. Mikä motivoi alun perin ryhtymään vapaaehtoiseksi? Tähän on vaikea löytää vastausta suomalaisista kartoituksista.  

Ruotsissa motivaattorit kartoitetaan vuosittain

Ruotsalainen Volontärbyrån selvittää vuosittain länsinaapurimme vapaaehtoisten syitä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Viimevuotisen kyselytutkimuksen mukaan tavallisimmat syyt ovat halu tehdä jotain konkreettista, antaa tukea ja apua toisille ihmisille, vaikuttaa yhteiskuntaan positiivisesti sekä kehittyä henkilönä tai oppia uutta.

Volontärbyrånin kyselyn tulos ei kuitenkaan kerro kaikkea. Siinä vastaukset valitaan yhdestätoista valmiista vaihtoehdosta, joiden ulkopuolelle saattaa jäädä moni tärkeä syy. Kyselyssä puhutaan esimerkiksi yhteisöllisyyden tunteesta ja mahdollisuudesta saada uusia ystäviä, muttei vaikkapa halusta kotiutua uuteen asuinpaikkaan. Tämä voi olla vastikään muuttaneelle henkilölle hyvinkin konkreettinen syy lähteä mukaan kansalaistoimintaan.

Vuoden 2019 kyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa myös velvollisuudentunnetta motivaattorina. Vastaajista 16 prosenttia – ja nuorista vastaajista peräti 20 prosenttia – näkee vapaaehtoistoiminnan velvollisuutena.

Tämän pitäisi herättää kysymyksiä vapaaehtoistoimintaa järjestävissä tahoissa. Jos vapaaehtoinen aktivoituu ensisijaisesti velvollisuudentunteesta, kokeeko hän toiminnan aidosti vapaaehtoisena? Kasvavatko kuormitusriskit?

Motivaattorit näkyvät vapaaehtoistoiminnan koordinoinnissa

HelsinkiMission nuorten tukihenkilötoiminnan koordinaattorina törmään vapaaehtoisten motivaattoreihin säännöllisesti. Kysymme toimintaan hakeutuvilta henkilöltä jo hakuvaiheessa, miksi he haluavat vapaaehtoisiksi.

Volontärbyrånin tutkimustulokset näkyvät myös meillä nuorten tukihenkilötoiminnassa: vapaaehtoistemme tärkein motivaattori on halu auttaa ja tukea toisia. Moni meille hakeva mainitsee myös esimerkiksi toivovansa itselleen merkityksellistä tekemistä ja haluavansa tuntea itsensä hyödylliseksi.

Hakemuksissa näkyy lisäksi vastuun- ja velvollisuudentunto. Moni kertoo oman elämänsä olevan tasapainossa ja haluavansa siksi tukea haastavammassa tilanteessa olevaa ihmistä. Osa mainitsee eläneensä tasapainoisen lapsuuden ja haluavansa erityisesti siksi auttaa vaikeammassa tilanteessa elävää nuorta. Toiset puolestaan haluavat hyödyntää oman nuoruutensa haasteita toisen ihmisen hyväksi.

Miksi motivaatio kannattaa huomioida?

Motivaattoreiden huomioiminen on tärkeää meille vapaaehtoistoiminnan järjestäjille. Kun vapaaehtoinen tunnistaa omat motivaattorinsa, hänen on helpompi sitoutua tehtäväänsä. Meidän tehtävämme on luoda prosesseja, jotka kannustavat vapaaehtoisia itsereflektointiin.

Me ammattilaiset varmistamme, että jokaisen vapaaehtoisen oma motivaatio ja hänelle ajatellut tehtävät sopivat yhteen. Samalla on myös laajemmin huolehdittava siitä, että tarjoamamme vapaaehtoistehtävät vastaavat yleisimpiä motivaattoreita. Eri motivaattorit vaativat nimittäin erilaisia vapaaehtoistehtäviä. Verkostoitumista ja uusia ystäviä kaipaava henkilö ei kaipaa täysin itsenäisesti tehtävää vapaaehtoistyötä. Jollekulle toiselle itsenäinen toiminta taas sopii parhaiten, kunhan hän tuntee edelleen esimerkiksi osallistuvansa positiiviseen ja yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole mahdollista seurata vapaaehtoisten motivaattoreiden kehitystä yhteiskunnallisella tasolla. Ruotsin Volontärbyrån kysyy vuosittaisessa kartoituksessaan vapaaehtoistoimintaan osallistuneiden henkilöiden näkemyksiä. Suomalaiset kyselytutkimukset on sen sijaan toteutettu satunnaisotoksella. Näin voidaan selvittää sekä aktiivisten että potentiaalisten vapaaehtoisten näkemyksiä.

Tältä samalta satunnaisporukalta olisikin hienoa kysyä tulevaisuudessa, miksi he osallistuvat tai haluaisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan. Näin me toimintaa järjestävät ammattilaiset voisimme reagoida motivaattoreissa tapahtuviin trendeihin – ja siten tarjota suomalaisille entistä parempia mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan.

Sophie Holm

vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.08.2022 –
Hyvinvointijohtaja Hanna Kari ja vapaaehtoistoiminnan päällikkö Hanna Falk

Kolmevuotisen kehittämisprojektin aikana (2020−2022) olemme käärineet hihat HelsinkiMissiossa ja hioneet nuorten palveluitamme entistä selkeämmäksi ja vaikuttavammaksi kokonaisuudeksi.

15.08.2022 –
Anastasia Mantulina

Muistan elämäni ensimmäisen työhaastattelun, se oli HelsinkiMission toimistolla. Pärjäsin haastattelussa ja pääsin ensimmäistä kertaa feissaamaan.

05.07.2022 –
Tuuli Albekoglu

Pandemiarajoitusten purkautuessa, kun yhteiskunta yrittää taas saavuttaa jotain, mikä näyttäisi edes hieman normaalimmalta kuin viimeiset vuodet, moni havahtuu katsomaan elämäänsä. Miettimään, mitä tässä oikein tapahtui sillä aikaa, kun yritin vain selvitä?

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee häneen uskovaa aikuista vieläkin enemmän. Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

Näytä lisää ›