×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Yksinäisyyden kasvot

Maria Lähteenmäki
04.10.2017

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

Pitkittyneessä yksinäisyydessä hiljaisesti hyväksymme kohtalomme ja lyömme leiman omaan otsaamme. Viallinen, maanantaikappale. On helpompaa hylätä itsensä ja oma tarvitsevuutensa kuin odottaa yhteyttä ja pettyä. Jos en ota riskiä, jätän itselleni edes pienen omanarvontunnon ja jotain omaa jäljelle. Jotain, mitä muut eivät voi arvostelulla ja eristämällä hylätä.

Yksinäisyydessä on kuitenkin salakavalaa se, että luottamuksen mennessä toiseen ihmiseen menetämme luottamusta myös omaan itseemme, omaan kaikupohjaamme. Äärirajamme ja olomassaolomme alkavat häivyttyä: ”Olenko edes olemassa?” Yksinäisyydestä syntyy hyvin konkreettinen kivun ja menetyksen tunne jätetyksi tulemisesta, kuulumattomuudesta, merkityksettömyydestä. Tilanne on niin epäoikeudenmukainen, että tekisi mieli puolustautua yksinäisen puolesta: ”Ei ihmistä voi jättää!” tai ”Ei noin voi tehdä!” Mutta. Kenelle sen huutaisi, kun kukaan ei ole kuulemassa. Siltä tuntuu.

Tiedätkö tarinan Ninnistä? Tytöstä, joka on näkymätön mutta tulee pikkuhiljaa näkyväksi. Lääkkeeksi tarvittiin välittäviä ja välittömiä Muumiperheen hahmoja, jotka olivat kiinnostuneita Ninnistä ja haastoivat häntä tulemaan esiin. Tarinan lopussa Ninni tuleekin näkyviin omassa kiukunpuuskassaan. Suurin mahdollinen luottamuksen osoitus. Näyttää: näin minä koen, tässä olen! Hieno tarina yksinäisyydestä ja sen voittamisesta, välittämisestä.

Me ihmiset tarvitsemme toisiamme ollaksemme näkyviä ja kokonaisia. Että on joku, joka ymmärtää kuka olemme ja mistä tulemme ja näkee ääriviivojamme.

Samalla, kun haluamme itse tulla näkyväksi, on hyvä pohtia myös toisinpäin: miten lähellämme olevat ihmiset kokevat meidät, osaammeko nähdä ja kuulla ihmisiä ympärillämme?

Olet kai kuullut siitä pojasta, joka haluaisi tanssia, mutta ei saa, koska se on tyttöjen juttu. Tai tytöstä, joka haluaisi pukeutua mustaan ja niitteihin, mutta ei saa, koska se ei ole hienojen naisten tapa. Lista on loputon, mitä odotamme tai pikemmin vaadimme toisiltamme. Lapsilta, isiltä ja äideiltä, parisuhteelta ja ystävyydeltä. Siksi yksinäisyyttä voi kokea erityisesti ystävyyssuhteissa, perheessä ja parisuhteessa. Yksinäisyyttä, joka on erityisen kipeää kokiessamme vain ehdollista rakkautta. Olet rakastettu, jos olet tietynlainen tai muutut toisenlaiseksi. Olet hyväksytty, jos täytät jonkun toisen odotukset siitä, mikä on sopivaa, riittävää, erityistä. Mutta varo vain, ettet ole mitään liiaksi, ettei kukaan vain paheksu.

Yksinäisenä saatat kysyä itseltäsi: ”Mikä minussa on vikana?” Kuuntele tarkkaan. Sinussa ei ole mitään vikaa, kun koet yksinäisyyttä. Pikemminkin kaikki on kohdallaan. Kun olet erityisesti sinä ja sinulla on sydän paikallaan, inhimillisellä kohtaamisella on väliä ja sen kaikupohjana sinussa voi syntyä syvä haavoittuvuuden tunne, erillisyyden ja yksinäisyyden kokemus.

Satuttavaan yksinäisyyteen ei kuitenkaan tarvitse jäädä, sen ei tarvitse olla loppuelämää määrittävä kohtalo. Siihen voi hakea apua ja haastaa omia ajatuksiaan. Yksinäisyys voi muuttaa muotoaan, hälventyä.

Filosofi William James (1884) on sanonut viisaasti: ”Jos haluat itsellesi jonkin ominaisuuden, toimi kuin sinulla olisi se jo”. Mitä siis voisit tehdä, jotta olisit vähemmän yksinäinen? Jotta ihminen lähelläsi olisi vähemmän yksin.

Maria Rakkolainen
Projektikoordinaattori, Näkemys-ohjelma

Maria Lähteenmäki

yksinäisyystyön päällikkö

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

Näytä lisää ›